| Isänä olo on rankkaa. Se vie voimia ja aikaa. Se raastaa hermoja. Se kiristää ja rasittaa. Se voi ärsyttää ja ketuttaa. Joskus se voi kuitenkin palkita. Voit joskus ylpeästi sanoa ”tuo on minun lapseni”. Voit olla ylpeä, että olet ollut hänen esikuvanaan, tukenut häntä ja auttanut jaksamaan yli esteiden. Olet antanut uuden asenteen elämään, uuden vinkin millä hän helpottaa elämäänsä. On myös olemassa niitä isä, jotka eivät ole oikeasti isiä. He ovat niitä, jotka eivät pysty kantamaan vastuutaan lapsestaa, jättää heidät heitteille ja ovat huonoja esimerkkejä. Onneksi minulla on kuitenkin Maailman Paras Isä, joka jaksaa aina kuunnella ja tukea. |
Tuon aijon kirjoittaa isäni korttiin, koska muuta lahjaa ei ole. Päätin vaivata päätäni asialla ja kirjoittaa itse omanmielipiteeni ja kunnianosoituksen isälleni. Mielipiteitä voisi kirjoittaa , jos joku tätä on eksynyt lukemaan.